sunnuntai, 1. joulukuu 2019

1.12.

Joulukuu alkoi. Tänä vuonna ei ole samanlainen fiilis kuin viime vuonna, en odota into pinkeänä joulua ollenkaan. Lapset tulevat jossain vaiheessa joulun tienoilla luokseni, mutta tarkkaa päivää ei ole sovittu. Tänä vuonna ei tarvitse kinkkua hommata, ei leipoa, ei laittaa. Ostan varmaan valmista kinkkua pienen palan ja katselen sellaisia ruokia mistä tykkään. Ja tuijotan Netflixiä. Tänäkään jouluna en pääse toteuttamaan haavettani mökkilomasta jossain korvessa, kaikki mökit on varattu. No jospa ensi vuonna.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet vilkkaita deittailurintamalla. Kummallisesti monta, no kolme, kohtaamista tullut lyhyen ajan sisällä. Tämähän tietääkin sitten monen kuukauden hiljaiseloa, jollei tämä viimeinen kohtaaminen ota tuulta purjeisiin. Ihminen on todella mukava ja huomaavainen, jotain semmoista mihin en ole tottunut. Hän haluaa edetä rauhassa ja se on hyvä. Itse voisin toki tiuhempaankin tavata, mutta kummallakin on omatkin menot ja niistä kannattaa kiinni pitää. Haluan kuitenkin tutustua mieheen ja katsoa mihin tämä päätyy. 

Vuodenvaihteeseen tulee pari isoa tapaamista ystävien kanssa ja alkuvuodesta pääsemme taas porukalla iltaa viettämään musiikin pariin. Oikeastaan aika kivaa siis tiedossa. 

sunnuntai, 10. marraskuu 2019

10.11.

Rauhallinen sunnuntai. Soitin isälleni onnittelut ja nyt mietin mille alkaisin. Kauppaan voisi kohta lähteä, pikkuisen raitista ilmaa. Ja sen jälkeen voisi aloitella villasukkien teon. Sellaiset pitkävartiset voisi kokeilla tehdä, jos vain osaan. 

Tutustuin reilu kuukausi sitten uuteen ihmiseen. Tässä ajassa olemme ehtineet olla erossakin jo kaksi viikkoa ja nyt olen tullut siihen tulokseen ettemme me samoja asioita halua. Minä olen hyvinkin kiinnostunut miehestä, hän on kaikkea sitä mitä haluaisin. Mutta minä en varmasti herätä samoja tuntemuksia hänessä. Aina jossain vaiheessa hänen suojamuurinsa nousevat ylös ja hän katoaa ulottumattomiin. En saa vastakaikua ja se tuntuu pahalta. Tämä on hyvin selkeä merkki siitä, ettei tämä tule toimimaan. Helpompaa lopettaa leikki heti alkumetreillä, niin ei tarvitse kärvistellä sydänsurujen kanssa jonkun ajan päästä. Harmi, koska heti ensi kohtaamisella tämä mies sytytti minut liekkeihin. Ja se on harvinaista minulle. Ehkäpä hän osuikin johonkin minun kipupisteeseen ja siksi se tuntui niin tutulta. 

Toinen mies, tämä ystävä, on nyt alkanut osoittamaan tunteita minua kohtaan. Miksi nyt, kun minulla ne loppuivat jo loppukesästä. Ilmeisesti paniikki ja pelko laittavat miehen nyt puhumaan. Itsestä tuntuu kurjalta hänen puolestaan, kun en enää siitä tunteesta kiinni saa. Eri tahtiin tapahtuu kaikki, milloinkaan ei näemmä saman tahtisuutta löydy. Ehkä tässä tapahtui liikaa, ehkä sain rauhassa ajatella asioita ja miettiä mitä haluan. Varahenkilön paikka ei vain ole minua varten.

Mutta nyt vaatteet päälle ja lumiseen maisemaan tarpomaan. Hyvää isänpäivää 😊

torstai, 12. syyskuu 2019

12.9.

Huomenna on muuttopäivä. Viimeinen yö, tässä kodissa, tekee tuloaan. Joka paikassa laatikoita ja säkkejä. Asunto kaikuu kun verhot on pois ikkunoista ja matot kerätty lattioilta. Olo on vähän haikea, mutta toisaalta jännittää. Nyt se oma elämä yksin alkaa. Kysyin lapselta, että miltä hänestä tuntuu muutto omaan kotiin. Innoissaan tuntuu olevan ja oman elämän alkua odottaa myös hän. Huomenillalla ystävätär tulee auttamaan asunnon laiton kanssa ja jospa vaikka muutaman oluen joisimme illan aikana. Sisustamme ja vietämme aikaa yhdessä. 

Tämä asunto oli hyvä koti, turvasatama minulle. Täällä sain kasattua itseni ja elämäni uusiksi. Nyt on hyvä suunnata uutta kohti. 

sunnuntai, 18. elokuu 2019

18.8.

En päässyt hakemaani työpaikkaan. Hieman harmitti, mutta nyt keskityn tulevaan muuttoon. Tuntuu että ympärillä käy jatkuva pyörre, kaikkien läheisten elämä on muutosten kourissa. Toinenkin vanhemmista lapsista lähtee eri paikkakunnalle. Olo on haikea, mutta ei enää tällä kertaa niin vaikea ja ristiriitainen. Raivasihan toinen jo polun reilu vuosi sitten. Tiedän että tämäkin lapsi tulee selviämään ja pärjäämään. Tälle paikkakunnalle jää enää nuorin opettelemaan omaa elämää. Minne lie vie hänen tiensä vuoden päästä. 

Odotan innolla oman elämäni alkua. En ole koskaan aiemmin asunut ja elänyt yksin, aina on ollut kumppani tai lapset. Tulevaisuudessa minun ei tarvitse huolehtia kuin omasta elämästäni. Tuntuu oudolta ajatukselta, mutta myös hyvältä. En ole vastuussa enää kenenkään muun vaatehuollosta tai ruokkimisesta. Käyn kaupassa jos huvittaa, siivoan silloin kun haluan, teen ruokaa jos minulla on nälkä. Saan olla yksin ja nauttia hiljaisuudesta, omasta rauhasta. 

Leukakipu on palannut takaisin ja tulossa on hoitoneuvottelu, että mitä asialle aletaan tekemään. Toivon hartaasti että pääsen leikkaukseen vihdoin ja viimein. Olen väsynyt ja tympääntynyt tähän jatkuvaan jäytävään särkyyn. Syöminen sattuu, puhuminenkin on välillä hankalaa. Suu ei aukea kunnolla ja tuskastun, kun en saa ruokaa kunnolla laitettua suuhun. En halua olla lääkkeitten varassa näiden kipujen kanssa, ei se mikään ratkaisu ole popsia niitä jatkuvasti vain kivun poistamiseksi. Tähän täytyy tulla loppu jossain vaiheessa.

Välit miehen kanssa ovat muuttuneet aina vain enemmän kaverillisiksi. Puhumme toki päivittäin, mutta hyvin arkisista asioista.  Tunteista ei puhu enää kumpikaan eikä meidän tulevaisuudesta. Se juna meni jo. Tällä hetkellä tuntuu että olen saanut hyvän ystävän tilalle ja näin on hyvä. Tilanne toki saattaa muuttua sitten kun jompikumpi kumppanin löytää. Mutta se on sitten sen ajan murhe. 

Ulkona kaunis ja lämmin ilma, jospa vaikka lenkille lähtisin.

keskiviikko, 31. heinäkuu 2019

31.7.

Pääsin haastatteluun hakemaani työpaikkaan ja haastattelu meni ihan hyvin. Haastattelun jälkeen oloni oli kummallinen, en tiedä miksi, mutta jokin tuossa tilanteessa jäi vaivaamaan. Nyt sitten odotellaan tulosta. Jos tulen valituksi pääsen pähkäilemään, että otanko paikan vastaan. Palkka on hieman parempi, työnkuva täysin erilainen, ihmiset uusia ja outoja. Paikkakunta vaihtuu, ei ketään tuttuja kaupungissa. Tänne kotikaupunkiin jää yksi lapsi ja kourallinen ystäviä. Mitä tulen arvostamaan valinnassani. Kuitenkin ajatus kiehtoo, hyvin paljon. Tästä ei tule helppoa.

Lisää mietittävää tuo asumiskuviotkin. Sain asunnon, joka on kaikinpuolin sopiva. Lapsikin sai kivan asunnon itselleen ja nyt olemme muuttopäivänkin lukkoon lyöneet. Seuraava kuukausi menee pakatessa ja kaappien perkkaamisessa. Iso muutos edessä, kummallekin. Vaikka saisin uuden työpaikan, en muuttaisi pysyvästi uudelle paikkakunnalle ainakaan heti alussa. Olisin viikot töissä ja tulisin viikonlopuiksi kotiini. Katsoisin rauhassa miten alan sopeutumaan. Toisaalta mietityttää, että maltanko lähteä muualle omasta pienestä ja kauniista kodista. Jospa rauhoittuisinkin kun pääsen uuteen kotiini? Jospa tämä levottomuus loppuisi? 

Mies ei ollut oikein mitään mieltä työhaastattelusta tai yhtään mistään. Tunteet ovat hiipuneet hyvin kaverillisiksi, enkä näe meille mitään tulevaisuutta enää. Paitsi sen kaveruuden. Keskustelimme asioista viikonloppuna ja hän itse sinetöi tilanteemme sanoillaan. Tykkään kyllä hänestä ja viihdyn hänen seurassaan, aika kuluu hyvin jutellessa. Mutta kipinä on sammunut nyt. En ole pahoilla mielin, vietinhän kuitenkin hänen seurassaan mukavan alkukesän. Tämä taisi olla sellainen kesäromanssi. 

Nyt taidan keittää itselleni iltateen ja uppoutua sohvalle hetkeksi.

  • Entinen kuuntelija

    Aiemmin kuuntelin vuosikausia muiden murheita omani kätkien. Nyt puran ahdistustani ja yritän ymmärtää itseäni ja sitä, miksi toimin elämässäni niinkuin toimin.