sunnuntai, 2. syyskuu 2018

Sunnuntai

Jälleen kerran sunnuntai, huomenna työviikko käyntiin ja kaikki menee taas samaa rataa kuin kaikki aiemmatkin viikot. Välillä huomaan ajattelevani, että elämäni kulkee samaa ympyrää päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mikään ei oikeastaan muutu miksikään; ainoa jännitysmomentti on aamuisin, että millainen ilma on ulkona. Työpaikalla samat ihmiset, samat työt. Kotiin salin ja kaupan kautta. Vähän kotihommia ja nukkumaan. Ja aamulla kaikki toistuu. Nyt olen vakavasti alkanut miettimään paikkakunnan vaihtoa kunhan nuorin muuttaa pois kotoa. Jos muuttaisi muualle, tekisi uutta työtä. Miltä se tuntuisi? Aloittaisi puhtaalta pöydältä vieraassa kaupungissa. Mutta joutuisin ystäväni tänne jättämään. Ja osan lapsistani. Jotain muutosta kuitenkin kaipaan elämääni. Täytyy miettiä, jos vaikka jokin uuden opiskelu riittäisi vaimentamaan muutoksen halun.

Perjantaina olin juhlissa, joissa oli kaksi esiintyjää. Ensimmäinen ei ollut minun mieleeni yhtään, liikaa kipeitä muistoja. En nykyään voi sietää kyseistä artistia ja onneksi ei ole pakkokaan. Toinen bändi olikin sitten kauan odotettu ja nautin ja tanssin koko keikan ajan. Fiilis oli hyvä, kun yöllä kömmin kotiini. Eilinen päivä oli laiskan letkeä, ihana oli vain olla kun ei ollut pakko tehdä mitään. Kävin illemmalla ystävättären kanssa pyöräilemässä meren rannalla. Pysähdyimme kahvilaan nauttimaan auringosta kahvia juoden. Ja seurasimme mielenkiinnolla viereisessä pöydässä olevia ensi treffejä. Se on jännä miten sen heti huomaa, että ketkä ovat ensimmäistä kertaa tapaamassa. Olemukset ovat tietyllä tavalla varautuneita ja kehon kieli jännittynyttä. Mutta ulkoisesti oikein sopivat olivat toisilleen. Juttelimme sitten ystävän kanssa siitä, ettei sitä enää edes osaa jutella jonkun ventovieraan kanssa. En näemmä ole yksin sen ajatuksen kanssa. Ystäväni on ollut yksin jo viitisen vuotta. Kynnys minkään viritelmän hankkimiseksi on kasvanut jo todella suureksi. Niinkuin hän totesi: Kun ei ajattele asiaa, sen unohtaa ja kohta huomaa ettei tajua edes kaivata. Ja tosiasiahan se on, että varmasti itsekin vaatisin jo aika paljon mahdolliselta (tai mahdottomalta) suhteelta. Tarvitsen paljon omaa aikaa omille harrastuksilleni ja ystävilleni. En pystyisi kuvittelemaan mitään 24/7 suhdetta. Vaikka toisaalta tiedän, että jos sellainen fakiiri minun sydämeeni pääsisi, niin löytyisihän sitä aikaa ja mielikin voisi muuttua. 

Mökkivaraus taas laitettu vetämään toisen ystävättären kanssa. Kuukauden päästä olisi sitten taas rauhaa ja hiljaisuutta tiedossa, jos vain saamme mökin. Yhtenä aamuna töihin pyöräillessä tuli vain mieleen, että nyt voisi taas olla rauhoittumisen paikka. Onneksi ystävä oli heti hengessä mukana. 

sunnuntai, 19. elokuu 2018

Rauhallista

Rauhallinen sunnuntaiaamu. Heräsin aikaisin, koska uni vain loppui. Olen tuijotellut luonto-ohjelmia televisiosta ja juonut kahvia, ihanan leppoisaa. Ulkona tuntuu olevan aikamoinen tuuli, aurinko kuitenkin paistaa. Jospa tänään kävisin lenkin kävelemässä päivän aikana. Viime viikolla kävin kolmesti salilla herättelemässä kesäterässä olevaa kroppaa, on tuntunut kaikki pienetkin lihakset sen jälkeen hyvin kivuliaasti. Ensi viikolla sama rytmi jatkuu ja arki alkaa rullaamaan täydellä teholla. 

Eilen kiertelin kaupungilla ja vihdoinkin löysin etsimäni kankaan taulua varten. Voin jo kuvitella kuinka kaunis taulusta tulee, se sointuu värimaailmaan ja tuo lisää ilmettä kotiini. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin kaunista ja ajatuksella sisustettua kotia. Tavallaan tämä on hyvin askeettinen, kaikki turha roina on hävitetty, mutta siltikin täältä löytyy kauniita yksityiskohtia. Tämä on juuri sellainen kuin olen halunnut, niin minun näköiseni. 

Tämä viikonloppu on ollut rauhallinen kaikinpuolin. Eilen sain yllättäen puhelinsoiton ja minut kutsuttiin illanistujaisiin, mutta en kehdannut lähteä. Kutsu toki oli houkutteleva, mutta muu seurue oli pariskuntia ja olisin tuntenut olevani yksinäinen heidän joukossaan. Ja siinä seurueessa olisi ollut liian monta vierasta ihmistä, joita en tunne entuudestaan. Tästäkin huomaan, että olen tietyllä tavalla erakoitunut. Minua ahdistaa isot bileet, joista en tunne kuin kourallisen ihmisiä. Minulle on helpompaa mennä vaikka yksin ravintolaan, koska kukaan ei oleta minun olevan seurallinen ja sosiaalinen. Siellä minä pystyn hukkumaan massaan, muuttumaan näkymättömäksi. Onko sekään hyvä? 

Viikon päästä ihana keikka edessä ♡ Saa nauttia sydämensä kyllyydestä. Ja parin viikon päästä toinen. Musiikkia siis tiedossa yllinkyllin. 

maanantai, 13. elokuu 2018

Särki/poikki/katki

Eka työpäivä loman jälkeen takana ja olen ihan sippi. Väsyttää järkyttävästi, mutta nukkumaankaan ei vielä voi mennä. Nukuin viime yönä huonosti, koska pelkäsin nukkuvani pommiin. Tuntui, että kaikki asiat olivat muuttuneet vaikka mikään ei varmasti ollut muuttunut. Työsähköpostissa odotti ikävä yllätys, joka sai minut raivon valtaan. Asian selvittelyssä menee varmasti aikaa ja joudun ammattiliiton ottamaan avuksi asiassa. Saapa nähdä tuleeko asiaan minuakin tyydyttävä selitys.

Huomenna taas pitkästä aikaa salille töiden jälkeen. Olenkin jo odottanut, että tulee taas rytmi tähän elämään. Kunto on varmaan rapistunut, mutta onpahan tässä aikaa se kuntoon saada. Mihinkään kun ei kiire ole.

Tämän päivän on soinut päässä Pariisin kevään Pilvissä-kappale. Tavallaanhan siellä olen...

keskiviikko, 8. elokuu 2018

Kohta loma loppuu

Niin, loma on kohta loppu. Toisaalta ihan kiva lähteä töihin, onhan tässä saanutkin akut ladattua. Tuntuu kuin olisin lomaillut pari kuukautta vaikka neljäs viikko menossa. Eli olen siis saanut levättyä ja rentouduttua. Itseasiassa tämä kesä ja loma on varmaan paras ikinä. Olen mennyt omien mieltymysten mukaan, viihtynyt ja nauttinut. Reissu oli todella mukava, nähtiin paljon uutta ja syötiin uusissa paikoissa. Helppoakin oli, koska lapset on niin isoja, nuorinkin kohta aikuinen. Tämä taisi olla sitten viimeinen tällainen reissu ellei kaikki lapset halua tulevaisuudessa tehdä samanlaista reissua. 

Kesä ei tuonut ketään uutta ihmistä elämään, eli yksin olo ja elo jatkuu. Olen huomannut, että olen tullut entistä sulkeutuneemmaksi uusien ihmisten suhteen. En osaa jutella niitä näitä ventovieraiden kanssa, en edes tiedä mistä pitäisi keskustella jonkun oudon ihmisen kanssa. Olen muuttunut hiljaisemmaksi ja ujommaksi entisestään. Minä en vain osaa. Ja en minä taida halutakaan, koska jos minulla joku pakottava tarve olisi, niin oppisinhan minä. Olen kyllä sosiaalinen kaveriporukassa jossa on miehiä ja naisia, en minä silloin ujostele. Ehkä se onkin niin, että heille minä kelpaan tällaisena ja he hyväksyvät minut omana itsenäni, siksi pystyn rentoutumaan. 

Parin viikon päästä taas musiikkia kuuntelemaan ystävän kanssa. Ja kaveriporukan kanssa pitäisi illanistujaiset järjestää, hyvää ruokaa ja kivaa tekemistä. Eli oikein mukava elokuu tästä tulee 😊

torstai, 26. heinäkuu 2018

Lomajorinaa

Toinen lomaviikko puolessa välin. Nyt tuntuu, että on todellakin lomalla. Olen nukkunut ja viettänyt ystävien kanssa aikaa. Huomenna lähdemme porukalla syömään ja iltaa viettämään. Ihana kun voi olla ja mennä niinkuin lystää. Ja eritoten, olla kaltaisessaan seurassa. Luvassa siis paljon naurua ja hauskanpitoa :) Tänään käyn kampaamossa, niin on ihmismäisen näköinenkin.

Leukanivelen kipu on jo hieman rauhoittunut, suu toki ei vieläkään aukea kunnolla. Täytyy jatkaa jumppaliikkeitä niin jospa se siitä vertyisi. Mutta tuo on riittävän hyvä, ettei jatkuva särky piinaa päivin ja öin. 

Ensi viikolla reissun tynkää tiedossa pojan kanssa. Mukava päästä toisiin maisemiin vähäksi aikaa. Ja nähdä toinen isommista lapsista ♡

  • Entinen kuuntelija

    Aiemmin kuuntelin vuosikausia muiden murheita omani kätkien. Nyt puran ahdistustani ja yritän ymmärtää itseäni ja sitä, miksi toimin elämässäni niinkuin toimin.