Joulukuu alkoi. Tänä vuonna ei ole samanlainen fiilis kuin viime vuonna, en odota into pinkeänä joulua ollenkaan. Lapset tulevat jossain vaiheessa joulun tienoilla luokseni, mutta tarkkaa päivää ei ole sovittu. Tänä vuonna ei tarvitse kinkkua hommata, ei leipoa, ei laittaa. Ostan varmaan valmista kinkkua pienen palan ja katselen sellaisia ruokia mistä tykkään. Ja tuijotan Netflixiä. Tänäkään jouluna en pääse toteuttamaan haavettani mökkilomasta jossain korvessa, kaikki mökit on varattu. No jospa ensi vuonna.

Viimeiset kaksi kuukautta ovat olleet vilkkaita deittailurintamalla. Kummallisesti monta, no kolme, kohtaamista tullut lyhyen ajan sisällä. Tämähän tietääkin sitten monen kuukauden hiljaiseloa, jollei tämä viimeinen kohtaaminen ota tuulta purjeisiin. Ihminen on todella mukava ja huomaavainen, jotain semmoista mihin en ole tottunut. Hän haluaa edetä rauhassa ja se on hyvä. Itse voisin toki tiuhempaankin tavata, mutta kummallakin on omatkin menot ja niistä kannattaa kiinni pitää. Haluan kuitenkin tutustua mieheen ja katsoa mihin tämä päätyy. 

Vuodenvaihteeseen tulee pari isoa tapaamista ystävien kanssa ja alkuvuodesta pääsemme taas porukalla iltaa viettämään musiikin pariin. Oikeastaan aika kivaa siis tiedossa.