Kohta alkaa loma! Vielä vähän kun jaksaa sinnitellä, niin sitten se autuus koittaa. Mitään en ole lukkoon lyönyt, menen fiilisten mukaan. Tavoitteena kuitenkin on, että pääsisin ystävättären kanssa Helsingissä piipahtamaan. Tai sitten vaihdamme sen mökkilomaksi pohjoisessa. Kaikki on mahdollista, onneksi.

Asunnonhaku ei ole tuottanut vielä tulosta, seuraavan kahden viikon aikana varmaan alkaa tulosta syntyä. Nyt olen laajentanut sädettä työpaikasta katsoen aika laajalle. Muutama kohde kiinnostaa todella paljon. No, kunhan syksyyn mennessä saisin muuton tehtyä.

Tänään lähden miehen luokse. Mieli on hyvä ja rauhallinen. Aiomme puuhailla pihatöiden merkeissä. Sen jälkeen sauna voi ollakin paikallaan. Valitettavasti tästä tulee miniloma, koska huomenna jo joudun kotiin palaamaan. Mutta lomalla onneksi voin viettää aikaa hänen luonaan niin paljon kuin mahdollista. Pelko on väistynyt ja en pelkää miten tässä käy. Päätin että nautin nyt tästä tällaisenaan, niin kauan kuin mahdollista. Jos tämä tapailu loppuu niin sitten se loppuu, sillehän ei voi mitään. Tiedän kuitenkin, että mies odottaa kohtaamista aivan yhtä paljon kuin minäkin, se minulla ei ole ollut epäselvää enää pitkiin aikoihin. Ja täytyy myöntää, että se tuntuu hyvältä. 

Viime päivät olen kuunnellut Vesteristä yhtyeineen, hienoja sanoituksia. Livenä tämä oli huippu, aivan mahtava tunnelma oli konserttisalissa. Ympäristö konsertille toimi hyvin ja pystyi keskittymään kuuntelemiseen ja katsomiseen. Jospa tulevana kesänä tämän uudelleen näkisi. Otsikko on lempikappaleeni kertosäettä, ihanan surullinen kappale. 

Mutta nyt loppujen vaatteiden pakkausta ennen lähtöä, aurinkoista viikonloppua kaikille :)