Olen viettänyt juhannusta jälleen kerran kaupungissa. Eilen pyöräilin ystävättären luokse ja vietimme aikaa jutellen. Ystävättärellä on vaikeaa nyt ja yritimme keksiä apukanavia hänelle tilanteen ratkaisemiseksi. Maanantaina moni asia varmasti alkaa selvenemään  hänelläkin. Toki juttumme eivät pyörineet pelkästään ongelmien kimpussa, siitä piti huolen myös myöhemmin seuraamme liittynyt kaveri porukastamme. Nauroimme vedet silmissä, välillä puhuimme omista kipupisteistämme. Ja jälleen kerran huomasin, että olen onnellinen näistä ihmisistä. 

Tämän päivän aion viettää hyvää ruokaa tehden ja pojan kanssa aikaa viettäen. Lomasta on viikko käytetty ja kolme vielä jäljellä. Reissut on peruttu, koska minulla ei yksinkertaisesti ole varaa lähteä mihinkään tai tehdä mitään kummempaa. Hyvin kitubudjetilla vietän lomani ja täytyy keksiä ilmaisia viihdykkeitä. No jospa ensi kesänä olisi sitten parempi tilanne, toivottavasti. 

Asuntoasiat eivät ole muuttuneet, muutamaa asuntoa olen käynyt katsomassa ja yksi niistä jäi jopa hieman kaivelemaan kun sen hylkäsin. Ajattelin maanantaina kysyä, jos kyseinen asunto vielä vapaana olisi. Olisi kuitenkin hyvä saada tämä muuttohomma alta pois ja saisi keskittyä uuden elämän rakentamiseen. Katselin tänään valokuvia Helsingin juhannuksen vietosta ja minulle tuli olo, että olisikohan sittenkin mukavaa asua siellä. Toiselle paikkakunnalle muutto kiehtoo aina vain enemmän, saisi aloittaa elämän ihan uudessa ympäristössä. Kaikki tähän kotikaupunkiin ja paikkoihin liittyvät muistot voisi jättää taakse. Ehkä tämä muutto on vain sellainen ikuinen haave, joka ei välttämättä toteudu koskaan. Mutta haaveitahan täytyy olla. Jotain tavoiteltavaa.

Viime viikonloppuna vietin taas aikaa miehen luona. Aika kului rattoisasti, mutta aistin kuitenkin jonkin muuttuneen. En tiedä mikä se on, mutta jotenkin minusta tuntui ettei kaikki kohdallaan ollut. Puheeksi en sitä tuolloin voinut ottaa, koska paikalla oli jatkuvasti muitakin ihmisiä. Saattoihan se johtua siitäkin, että vietimme yhdessä useamman päivän kuin yleensä ja kummallakin varmasti se oman tilan kaipuu kasvoi. Molemmat kuitenkin on tottuneet pyörittämään arkea yksin ja toisen ihmisen läsnäolo voi olla väsyttävää. Ensi viikolla menen varmaan useammaksi päiväksi taas hänen luokseen ja eiköhän asiat selkiydy, suuntaan tai toiseen. 

Mutta nyt kauppaan ja ruuan laittoon