Hieno ilma ulkona, aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kohta vaihdan ulkokamppeet päälle ja lähden pyöräilemään jonnekin. Aurinkolasit täytyy muistaa ottaa mukaan. Kohta on kesä, ihanaa. 

En päässyt hakemiini paikkoihin, mutta sentään etenin yhteen haastatteluun. Ihan pikkuisen harmitti, etten paikkaa saanut, mutta olen tyytyväinen että olin yksi loppumetreillä olleista. Markkina-arvo on siis hyvä työmarkkinoilla, näinhän tämä täytyy tulkita. Työssäni on tulossa nyt muutoksia ja lataan odotukseni niiden varaan. Nyt on mahdollisuus kehittää työtä ja työskentelynkin pitäisi olla mukavaa. Eli ei tässä nyt tällähetkellä ole hätää, kyllä tämä tästä alkaa lutviutumaan. Toki aion jatkaa avoimien paikkojen silmäilyä, eihän sitä voi tietää mitä vastaan tulee.

Olen alkanut etsimään pienempää asuntoa. Lapsi on kohta täysi-ikäinen ja aikoo muuttaa pikimmiten pois kotoa. Nykyiseen asuntoon minun ei kannata jäädä, tämä on liian iso ja kallis yhdelle ihmiselle. Alueen olen rajannut työpaikasta katsoen sopivalle säteelle, haluan että työmatka olisi helppo tehdä kävellen tai pyörällä. Jos tulevan kesän alussa pääsisin muuttamaan, niin olisi loma sopivasti rauhoitettu. Haaveilen näppärän kokoisesta yksiöstä tai pienestä kaksiosta ja halvasta vuokrasta. Halpoja asuntoja kyllä on tarjolla, mutta alueet eivät houkuttele huonon maineen ja sijainnin vuoksi. Onneksi on aikaa rauhassa etsiä.

Viime viikolla pysähdyin miettimään omaa elämääni ja menneisyyttäni. En ole onnistunut elämässäni niin hyvin ja hienosti kuin olisin voinut. Olen tehnyt virheitä, joista maksan korkeaa hintaa vielä vuosia tulevaisuudessakin. Olen kuitenkin tavallaan tyytyväinen kaikista virheistä huolimatta, koska nykyään arvostan itseäni. Tykkään itsestäni ja elämästäni tällaisenaan. Se hajonnut ihmisraunio kahden vuoden takaa on vain muisto. Kipeä muisto, joka pitää huolen siitä etten hylkää itseäni enää koskaan. Haluan olla rehellinen itselleni, enkä suostu enää muuttamaan itseäni toisen ihmisen vuoksi. Näiden parin vuoden aikana olen törmännyt ihmisiin, jotka haluavat muuttaa minua johonkin laatikkoon sopivaksi. He ovat odottaneet minun muuttuvan ja joustavan tekemättä sitä itse kuitenkaan. Jokainen on alkanut jotain suunnitelmia puolestani tekemään ja sillä sinetöineet sen, etten ole halunnut jatkaa tutustumista. Äitini totesi yksi päivä, etten uskalla enää päästää ketään lähelleni ja sydämeeni. Tuokin on varmasti totta. Toisaalta nautin hyvin paljon tästä itsenäisyydestäni, että en halua tästäkään luopua. Ja miksipä pitäisi. 

Mutta nyt vaatteet päälle ja ulos aurinkoon. Ihanaa lauantaita kaikille.