Joulu on vietetty ja vuosikin vaihtunut. Joulu oli aivan ihana, sain viettää lasteni kanssa muutaman päivän yhdessä. Teimme ruokaa, juttelimme vanhoja muistellen, ulkoilimme ja pelasimme pelejä. Vaikka nautinkin ajastamme, nautin kyllä joulun jälkeen hiljaisuudestakin kun jäin viikoksi yksin. Uuden vuoden sitten vietimmekin kaveriporukalla. Oli mukavaa syödä yhdessä, viihtyä ja ammuimme jopa rakettejakin. Kaikin puolin onnistunut vuoden vaihtuminen. Olen onnekas, kun ympärilläni on näin ihanat lapset ja ystävät. 

Elämäni on tasaista. Liikunta on säännöllisenä kuvioissa ja hyvä niin. Nautin tästä kun voin täyttää päiväni haluamallani tavalla. Lapsi on kohta täysi-ikäinen ja elämä muuttuu silloin uudelleen. Silloin joudun miettimään oman tulevaisuuteni uusiksi. Ajatus muualle muuttamisesta on alkanut kiehtomaan aina vain enemmän. En tiedä tulenko toteuttamaan tuota muuttoa, mutta haaveita täytyy olla. Edes jokin tavoite. Parisuhteesta en enää edes haaveile, tulee jos on tullakseen. Minulta kysyttiin uutena vuotena, että eikö olisi kiva kun olisi mies rinnalla. Mietin tuota ja tulin siihen tulokseen, että näin on hyvä. Tähän tottui, tähän oppi. Tietyllä tavalla hyvin voimaannuttavaa kun osaa olla yksin ja tajuaa selviävänsä. En enää elä muiden kautta, en muiden elämää enkä pyhitä omaa olemistani muille.

Nyt elän omaa elämääni.