Tämä päivä on mennyt sohvalla maatessa ja huonoa oloa potiessa. Eilen olin ystävieni kanssa juhlimassa synttäreitäni ja pää on tänään ollut kipeä. Mutta hauskaa meillä oli, se on kai pääasia. Näin eilen miehen menneisyydestäni, vuosien takaa. Silloin vuosia sitten emme omista elämäntilanteistamme johtuen saaneet suhdetta aikaiseksi, vaan vietimme säännöllisesti öitämme yhdessä ihan vain puhtaasti ihon ikävää lievittääksemme. Tunteita varmasti oli kummallakin mukana, minulla ehkä enemmän. Nyt eilen kohtasin aikuiseksi kasvaneen miehen, joka on elämänsä saanut järjestykseen ja on onnellinen puolisonsa kanssa. Ja minä huomasin olevani iloinen hänen onnestaan. Juttelimme menneistä, nykyisyydestä ja kaikesta siltä väliltä. Ja kumpikin tuli siihen lopputulokseen että oli hyvä kun kohtasimme, silloin joskus ja nyt. Kaikella on tarkoituksensa.

Huomenna aloitan taas vesijumpan ja tuo olisi sitten tarkoitus ottaa viikottaiseksi tavaksi. Jospa selkäkipukin nyt häviäisi, kun pääsee pehmeämpään olomuotoon liikkumaan. Ihana ajatella jo valmiiksi jumpan jälkeistä saunaa ja lämpöä. Pakkanen vaan ei taida vielä huomennakaan hellittää. Toivottavasti kuitenkin ensi viikon aikana jo lauhtuisi ilmat, että pääsisi lenkillekin. Ensi viikko on repaleinen töiden puolesta, pari koulutusta jotka sotkevat normirytmiä. Toisaalta kiva oppia jotain uutta, mutta toisaalta stressaavaa kun tietää töiden kasaantuvan. Niiden setvimisessä meneekin sitten loppuviikko. No, tätä nyt ei varmaankaan kannata tänään murehtia.