Voin ottaa iisimmin. No en oikeastaan voi. Mieli matalalla, ollut jo useamman päivän. Mikään ei kiinnosta, ei huvita. Haluaisin vain nukkua nukkumasta päästyäni, armoton väsymys seurana. Olen nukkunut 10-12 tunnin yöunia ja silti tuntuu etten kykene edes normiarkea pyörittämään. Ystävätär soitteli ja houkutteli iltaa istumaan, mutta en lähde kun ei huvita. Mies soitti ja pyysi luokseen, mutta en lähde sinnekään kun ei huvita. Miehen kanssa sitten puhuinkin asiasta ja kerroin, että jokin kumma matalapaine minulla nyt on päällä. No, toinenhan sitten tuumasi että on ollut havaitsevinaan minun mielenkiinnon ja kipinän hiipumista. Toki myönsi että samaa ollut hänelläkin. Nyt hän sitten ilmeisesti vetelee omia johtopäätöksiään ja ei halua tajuta ettei tämä hänestä/ meistä johdu. Minulla nyt ei vaan kaikki ole kohdallaan. Kun vaan tietäisin mikä tässä nyt mättää. Haluan vain olla nyt yksin ja nukkua.

Flunssa alkaa vihdoin ja viimein hellittää otettaan. Yskä vaivaa edelleen, mutta poskiontelotulehdus onneksi talttui lääkekuurilla. Pääkin on kuvattu epämääräisten oireiden vuoksi ja onneksi mitään vaarallista ei löytynyt. Ehdin toki pelätä jo pahinta, siinähän minä olen mestari. Liikunta on ollut nyt minimissä kun ei vaan yksinkertaisesti ole pystynyt mitään tekemään. Tai no syömistä on sentään voinut tehdä, eilisen kuljin kaapeilla koko päivän hakemassa jotain naposteltavaa. Massakausi. Kohta on paino taas tapissa tällä menolla. Sekin ahdistaa. Hirveä työmaa edessä kun pääsee salille jossain vaiheessa. Nollasta lähdetään liikkeelle.

Täytyy yrittää houkutella lapsi mukaan, jospa hän kävelisi seuranani vähän aikaa tuolla pimeässä illassa. Jos raitis ilma auttaisi?