Tauti on ja pysyy, toki huomattavasti lievempänä mutta vieläkään en kunnossa tunnu olevan. Olo on väsynyt ja voimat loppuvat koko ajan kesken. Puolella teholla toimin ja varmaan puolilla valoillakin. Jospa ensi viikolla jo pääsisi salille aloittelemaan kunnolla, tällä viikolla kävin yhdesti vähän yrittelemässä. 

Viime viikonlopun mökkireissu oli mukava. Perjantaina menimme suoraan keskelle talvea, joka ilmaantui sen päivän aikana. Tuli sitten tehtyä ensimmäiset lumityötkin tälle syksyä. Lauantaiaamuna lumesta ei ollut jäljellä kuin länttejä siellä täällä. Ulkoilimme, saunoimme ja juttelimme. Teimme jälleen ihanaa ruokaa ja katselimme takkatulta. Meidän mökkireissut ovat näemmä aina samanlaisia, mitään uusia ohjelmanumeroita ei tule, mutta siltikin nämä ovat aina ihania ja rentouttavia. Kumpikin nautimme hiljaisuudesta ja vaihtelusta.

Eilen menin taas toiselle paikkakunnalle miehen luokse. Tuntui hyvältä taas nähdä toinen ja nauttia läheisyydestä. Viettää ihan tavallista koti-iltaa saunoen, ruokaa tehden ja televisiota katsellen. Edelleen kaikki niin mutkatonta. Mies toki sanoi, että jonkinlaista vieraskoreutta hänellä välillä on, mutta itse olen kyllä avoin ja suorasanainen enkä ujostele minkään asian suhteen. Tuo on itselleni vähän omituista huomata, en uskonut että näin avoin voin olla. Myös sen olen huomannut etten tarkkaile miehen käyttäytymistä ja mielialoja. En mieti pää punaisena, että mitä hän ehkä ajattelee. En tunne tarvetta sellaiseen. Vapauttava tunne kun voi vain nauttia olemisesta. 

Nyt voisin vaikka pannukakun tekaista lauantain iloksi.