Jälleen kerran sunnuntai, huomenna työviikko käyntiin ja kaikki menee taas samaa rataa kuin kaikki aiemmatkin viikot. Välillä huomaan ajattelevani, että elämäni kulkee samaa ympyrää päivästä, viikosta ja kuukaudesta toiseen. Mikään ei oikeastaan muutu miksikään; ainoa jännitysmomentti on aamuisin, että millainen ilma on ulkona. Työpaikalla samat ihmiset, samat työt. Kotiin salin ja kaupan kautta. Vähän kotihommia ja nukkumaan. Ja aamulla kaikki toistuu. Nyt olen vakavasti alkanut miettimään paikkakunnan vaihtoa kunhan nuorin muuttaa pois kotoa. Jos muuttaisi muualle, tekisi uutta työtä. Miltä se tuntuisi? Aloittaisi puhtaalta pöydältä vieraassa kaupungissa. Mutta joutuisin ystäväni tänne jättämään. Ja osan lapsistani. Jotain muutosta kuitenkin kaipaan elämääni. Täytyy miettiä, jos vaikka jokin uuden opiskelu riittäisi vaimentamaan muutoksen halun.

Perjantaina olin juhlissa, joissa oli kaksi esiintyjää. Ensimmäinen ei ollut minun mieleeni yhtään, liikaa kipeitä muistoja. En nykyään voi sietää kyseistä artistia ja onneksi ei ole pakkokaan. Toinen bändi olikin sitten kauan odotettu ja nautin ja tanssin koko keikan ajan. Fiilis oli hyvä, kun yöllä kömmin kotiini. Eilinen päivä oli laiskan letkeä, ihana oli vain olla kun ei ollut pakko tehdä mitään. Kävin illemmalla ystävättären kanssa pyöräilemässä meren rannalla. Pysähdyimme kahvilaan nauttimaan auringosta kahvia juoden. Ja seurasimme mielenkiinnolla viereisessä pöydässä olevia ensi treffejä. Se on jännä miten sen heti huomaa, että ketkä ovat ensimmäistä kertaa tapaamassa. Olemukset ovat tietyllä tavalla varautuneita ja kehon kieli jännittynyttä. Mutta ulkoisesti oikein sopivat olivat toisilleen. Juttelimme sitten ystävän kanssa siitä, ettei sitä enää edes osaa jutella jonkun ventovieraan kanssa. En näemmä ole yksin sen ajatuksen kanssa. Ystäväni on ollut yksin jo viitisen vuotta. Kynnys minkään viritelmän hankkimiseksi on kasvanut jo todella suureksi. Niinkuin hän totesi: Kun ei ajattele asiaa, sen unohtaa ja kohta huomaa ettei tajua edes kaivata. Ja tosiasiahan se on, että varmasti itsekin vaatisin jo aika paljon mahdolliselta (tai mahdottomalta) suhteelta. Tarvitsen paljon omaa aikaa omille harrastuksilleni ja ystävilleni. En pystyisi kuvittelemaan mitään 24/7 suhdetta. Vaikka toisaalta tiedän, että jos sellainen fakiiri minun sydämeeni pääsisi, niin löytyisihän sitä aikaa ja mielikin voisi muuttua. 

Mökkivaraus taas laitettu vetämään toisen ystävättären kanssa. Kuukauden päästä olisi sitten taas rauhaa ja hiljaisuutta tiedossa, jos vain saamme mökin. Yhtenä aamuna töihin pyöräillessä tuli vain mieleen, että nyt voisi taas olla rauhoittumisen paikka. Onneksi ystävä oli heti hengessä mukana.