Sunnuntai taas, niinkuin joka viikko aiemminkin. Mauri-myrsky ei näemmä tuhoja aiheuttanut ainakaan tänne. Eilen kyllä oli ehkä hieman voimakkaampi tuuli, mutta eipä muuten vaikuttanut. Nyt ulkona on hieno auringonpaiste, mutta kylmä ilma. Kävin kaupassa ja sormet meinasivat jäätyä kun en käsineitä mukaan ottanut. Talvi lähestyy...ja pimeys. Nyt jo aamuisin on aika hämärää, kun töihin lähden. Ajatuskin lumesta ja jäästä puistattaa, sitä kylmyyttä kestää aivan liian kauan.

Kahden viikon päästä odotettu mökkireissu edessä. Olemme suunnitelleet jo, että mitä ruokaa teemme ja missä ulkoilemme. Toivottavasti ruskan värit ovat ilonamme. Ihana ajatella takkatulta ja sitä leppoisaa oloa, kun ei tarvitse suorittaa ja tehdä mitään. Saadaan villasukat jalassa fiilistellä tulen ääressä ja kynttilöitä poltellen. Ja ehkäpä revontuliakin näkyy, jos vain ilmat ovat hyvät.

Olen nyt pari viikkoa ollut yhteydessä yhden miehen kanssa. Tunsimme toisemme jotenkuten entuudestaan ja nyt olemme tutustuneet paremmin. Hän asuu eri paikkakunnalla, joten emme näe kovin tiuhaan. Tuo mies on päässyt minun muurieni sisälle ja tuntuu, että hän hyväksyy minut tällaisena kuin olen. Vietimme viikonlopun yhdessä ja ensimmäistä kertaa aikoihin olen tuntenut ikävän tunnetta. Hänen seurassaan oli vain niin äärettömän helppo ja hyvä olla. Kaikki tuntui niin luontevalta ja normaalilta. En jännittänyt, en pelännyt, vaan heittäydyin mukaan avoimin mielin. Tuntui hyvältä kun toinen halusi pitää lähellään ja silitellä, koskettaa. Ja parasta tässä on se, että tunne on ollut molemminpuolinen. Toinenkin on kertonut omista tuntemuksistaan tiedostaen kuitenkin esteetkin. Tavallaan tämä on hyvin hämmentäväkin tunne, en osannut kuvitella että kykenisin enää näin tuntemaan. Mutta nyt olen päättänyt, että haluan tutustua tuohon ihmiseen vaikka tässä kuviossa todella paljon haasteita on. Ehkäpä minä olen nyt valmis ja parantunut, ehkäpä minä nyt vihdoinkin uskallan. Ja mitäänhän ei saa jollei yritä.

Nyt pyykkikone päälle ja ruuanlaittoon. Illalla lapsikin tulee kotiin, kiva saada hänet seuraksi.