Eka työpäivä loman jälkeen takana ja olen ihan sippi. Väsyttää järkyttävästi, mutta nukkumaankaan ei vielä voi mennä. Nukuin viime yönä huonosti, koska pelkäsin nukkuvani pommiin. Tuntui, että kaikki asiat olivat muuttuneet vaikka mikään ei varmasti ollut muuttunut. Työsähköpostissa odotti ikävä yllätys, joka sai minut raivon valtaan. Asian selvittelyssä menee varmasti aikaa ja joudun ammattiliiton ottamaan avuksi asiassa. Saapa nähdä tuleeko asiaan minuakin tyydyttävä selitys.

Huomenna taas pitkästä aikaa salille töiden jälkeen. Olenkin jo odottanut, että tulee taas rytmi tähän elämään. Kunto on varmaan rapistunut, mutta onpahan tässä aikaa se kuntoon saada. Mihinkään kun ei kiire ole.

Tämän päivän on soinut päässä Pariisin kevään Pilvissä-kappale. Tavallaanhan siellä olen...