Rauhallinen sunnuntaiaamu. Heräsin aikaisin, koska uni vain loppui. Olen tuijotellut luonto-ohjelmia televisiosta ja juonut kahvia, ihanan leppoisaa. Ulkona tuntuu olevan aikamoinen tuuli, aurinko kuitenkin paistaa. Jospa tänään kävisin lenkin kävelemässä päivän aikana. Viime viikolla kävin kolmesti salilla herättelemässä kesäterässä olevaa kroppaa, on tuntunut kaikki pienetkin lihakset sen jälkeen hyvin kivuliaasti. Ensi viikolla sama rytmi jatkuu ja arki alkaa rullaamaan täydellä teholla. 

Eilen kiertelin kaupungilla ja vihdoinkin löysin etsimäni kankaan taulua varten. Voin jo kuvitella kuinka kaunis taulusta tulee, se sointuu värimaailmaan ja tuo lisää ilmettä kotiini. Minulla ei ole koskaan aiemmin ollut näin kaunista ja ajatuksella sisustettua kotia. Tavallaan tämä on hyvin askeettinen, kaikki turha roina on hävitetty, mutta siltikin täältä löytyy kauniita yksityiskohtia. Tämä on juuri sellainen kuin olen halunnut, niin minun näköiseni. 

Tämä viikonloppu on ollut rauhallinen kaikinpuolin. Eilen sain yllättäen puhelinsoiton ja minut kutsuttiin illanistujaisiin, mutta en kehdannut lähteä. Kutsu toki oli houkutteleva, mutta muu seurue oli pariskuntia ja olisin tuntenut olevani yksinäinen heidän joukossaan. Ja siinä seurueessa olisi ollut liian monta vierasta ihmistä, joita en tunne entuudestaan. Tästäkin huomaan, että olen tietyllä tavalla erakoitunut. Minua ahdistaa isot bileet, joista en tunne kuin kourallisen ihmisiä. Minulle on helpompaa mennä vaikka yksin ravintolaan, koska kukaan ei oleta minun olevan seurallinen ja sosiaalinen. Siellä minä pystyn hukkumaan massaan, muuttumaan näkymättömäksi. Onko sekään hyvä? 

Viikon päästä ihana keikka edessä ♡ Saa nauttia sydämensä kyllyydestä. Ja parin viikon päästä toinen. Musiikkia siis tiedossa yllinkyllin.