Enpä ihan heti muista odottaneeni työpäivää yhtä hartaasti. Tämä kolmen päivän vapaa on ollut sen verran tylsä, että töihin menokin tuntuu luksukselta. Tänään pesin ikkunat aikani kuluksi ja leikkasin pojan hiukset. Kävin kaupassa ja nyt sitten odotan kädet ristissä iltaa että pääsee nukkumaan. Onhan se tämäkin hommaa. Juhannus hiljensi joka paikan ja ystävät viettivät aikaansa perheineen. Kävin toki yhden ystävän kanssa juhannuksena ajelemassa ja ihmettelemässä kuollutta kaupunkia. Sade näemmä hyvin hillitsi juhlijoita. 

Ensi viikolla ajattelin käydä ostamassa itselleni jonkun kauniin korun ja jos siihen vielä korvakorutkin ja sormuksen löytäisi. Huomasin vain etten näytä omistavan mitään kunnollista sormusta. Samalla reissulla voisi ostaa taulun olohuoneeseen. Saisi tämän kodin viimeinkin valmiiksi. Lapsi lähtee isänsä luokse pariksi viikoksi ja on illat aikaa tuusailla omiaan. Ruokakulut pienenee taas merkittävästi vähäksi aikaa. Ja on hiljaista, hiljaisempaa kuin yleensä.

Mutta nyt iltakahvit ja sitten paidan silitykseen.