Tänään on satanut p***aa niskaan ihan kunnolla. Lasteni isä ilmeisesti humalassa taas sekoilee ja purkaa epäonnistunutta elämäänsä minun niskaan. Olen varas, siipiveikko, huono äiti ja ihan vaan muutenkin paska ihminen. Tämä purkautuminen alkoi aamulla tekstiviestin muodossa ja kun soitin ja vaadin selitystä, niin helvetti olikin irti. Kyllästyin kuuntelemaan ja lopetin puhelun lyhyeen, jolloin exä saikin oikein kunnolla vettä myllyyn. Sitten tulikin oikein kunnon avautuminen, joka päättyi siihen tulokseen että hän ainoastaan on hyvä ja onnistunut vanhempi ja kunnollinen kasvattaja. Miksiköhän lapset eivät kuitenkaan hänen luona ole asuneet? Miksiköhän lapset eivät kykene hänelle ongelmistaan kertomaan? Miksi jokainen lapsista sanoo ettei kunnollista isäsuhdetta ole olemassa? Ja miksi minä lohdutan tätä nuorinta itkevää lasta ilta illan perään? Miksi minä en löydä vastausta ongelmiin vaikka kuinka tuijotan itseäni peilistä, exän kehoitusten mukaan? Hänen mielestään mitään muita ongelmia ei ole, syyllisen kuulemma löydän peiliin katsomalla. Miksi en kuitenkaan tunne olevani ainoa syypää? 

Olotilani on huono, vaikka en saisi ottaa itseeni mokoman ääliön avautumisesta. En vastannut mitään niihin viesteihin, sielläpähän hehkutelkoon kuinka sai minut hiljaiseksi. Olin niin äärettömän vihainen ja raivoissani koko loppupäivän. En vain jaksanut kommentoida ja mitäpä se humalaisen kanssa hyödyttää kinastella, täysin turhaa. Kuvitelkoon nyt olevansa oikeassa. Minä tiedän miten asiat ovat ja se riittää minulle. Nyt vain täytyy yrittää unohtaa tämä ikävä välikohtaus ja laskea sataan...tai tuhanteen. Huomenna ehkä parempi päivä edessä.

Keittiön kaapit tyhjennetty, huomenna alkavat asentamaan uudet ovet, tasot ja valaistuksen. Seuraavana vuorossa lattian uusiminen ja sitten tuleekin uudet kodinkoneet. Tästä kodista tulee kuin uusi. 

Mutta nyt lapsen kanssa lenkille tuulettamaan pääkopat.