Vesijumppa takana, tälläkin kertaa oli hyvin tehokas jumppa. Sen jälkeen hieronta-altaaseen ja sieltä saunan lämpöön. Jumpan kruunasi munkkikahvit uimahallin kahviossa. Nyt olo on raukea ja lihaksissa kiva tunne. Jaksoin kuitenkin imuroida ja laittaa pyykit pyörimään. Kohta alan tuijottamaan netflixistä sarjaa ja lepään hyvällä omallatunnolla. Olen ansainnut sen. 

Eilinen päivä oli aika vetämätön, perjantai-ilta venähti ja eilen sitten podin heikkoa oloa. Lapsi kävi luonani leikkauttamassa hiukset ja sen jälkeen lähdimme keskustaan kahville ja kiertelemään liikkeitä. Kivaa oli viettää aikaa taas kaksin aikuisen pojan kanssa, jutella kaikesta mahdollisesta. Jälleen kerran huomasin että fiksu mies hän on. Puhuimme myös lapsuuden traumoista mitä poika mukanaan kuljettaa. Hän kertoi että on ollut paljon käsiteltävää meidän avioeroon liittyen, isän päihdeongelmaan ja rahallisesti tiukkaan lapsuuteen ja nuoruuteen. Tiedän, että en pystynyt tarjoamaan lapsilleni kaikkea sitä mitä he olisivat halunneet. Jossain vaiheessa elämä vain oli yhtä selviytymistä päivästä toiseen ikuisessa rahapulassa. Nyt jälkeenpäin olen välillä ajatellut, että miten ihmeessä me pärjäsimme. Toki poika sanoi, että varmasti olen tehnyt parhaani eikä hän minua siitä syytä ettei saanut kaikkea haluamaansa. Mutta onhan se varmasti ollut kurjaa ja tympeää, että kaikilla kavereilla oli aivan eri tilanne heihin verrattuna. Täytyy varmaan jututtaa jokainen poika saman asian tiimoilta vielä erikseen, haluaisin kuitenkin ettei se aika ainoastaan köyhyydestä muistoihin jää. 

Nyt sarjan pariin.