Tämän päivän bodypump ei mennyt ollenkaan hyvin. Jotain meni vikaan ja nyt etureisi on kuin tulessa. Vihlova kipu askelkyykyn aikana oli järkyttävä ja ne kyykyt loppui siihen. Lopputunti muiden liikkeiden parissa meni tunnustellessa miten etureisi voi. Ei pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin ajatukseen, että nytkö tämä kroppa sitten sanoi sopimuksen irti. Pystyykö ensi viikolla käymään salilla vai skippaanko tuon pumpin vain suosiolla. Toisaalta sitä ei ole kuin kolme kertaa jäljellä ja en halua luovuttaa. Jos vain pitäisinkin taukoa salilta alkuviikon. No, sunnuntaina vesijumppaan kuitenkin, se on sopivan pehmeää. Piru vie, että ottaakin nyt päähän.

Huomenna työhaastatteluun. Jos nyt minut hyväksytään työvoimaksi, niin alan tekemään jaksamisieni mukaan keikkatyötä. Saan talouden ehkä korjattua oikealle kurssille, toivottavasti. Voihan se olla etten jaksa päivätyöni ohella muuta tehdä, mutta väliaikainen ratkaisu tämä olisikin. Ja voihan se olla, että jaksankin hyvin, koska hakemani työ on vastakohta nykyiselle työlleni. Tulisi liikuntaa ja vaihtelua, uusia kohtaamisia erilaisten ihmisten kanssa. Odotan huomista mielenkiinnolla ja jännityksellä. Huomenna joudun myös menemään entiselle asuinalueelleni pitkästä aikaa. Itseasiassa hyvinkin lähelle exäni asuin kohdetta, jollei hän ole jo muuttanut muualle. Toivottavasti en kuitenkaan törmää häneen, aivan tarpeeksi jo siinä kun tuolle alueelle joutuu menemään. Olen onnistunut välttämään yhteentörmäykset hyvin, oikeastaan ilman yrittämistäkin. Toki olen pysynyt pois entiseltä asuinalueelta ihan tietoisesti, ei vain ole ollut tarvetta asioida tuolla puolen kaupunkia. Mitenkähän reagoisin jos näkisin hänet? Vai reagoisinko mitenkään? En tiedä.

Nyt suihkuun ja särkylääke naamaan, jospa tuo reisikipu hellittäisi.