Perjantai, mikä ihana päivä. Ulkona on pakkasta ja kylmä viimakin puhaltelee, mutta aurinko paistaa. Ja se tuntui lämmittävän, ainakin mustiin toppahousuihin tuntui ihan selvästi auringon lämpö. Kevät on tulossa! Kello on kohta neljä iltapäivällä ja ulkona valoa riittää, pimeys on selätetty. Minulla tuntuu virtaa piisaavan kunhan vain auringonvaloa riittää. Pimeimmät ajat voisin aivan hyvin nukkua talviunta. Kesällä tunnen eläväni ♡ 

Lapsi menee isälleen viikonlopuksi ja taas olisin vapaa menemään ja tekemään. Mutta, mutta...haluan olla vain rauhassa kotona. Ajattelin huomenna käydä salilla ja sunnuntaina vesijumpassa, ehkä jonkun kävelylenkinkin voisi tehdä jollei ihan tulipalo pakkanen ole. Ystävä ehdotti toissa päivänä, että istuisimme iltaa ja menisimme ehkä jonnekin. Nyt tuntuu ettei huvita lähteä mihinkään, sohva vetää magneetin lailla. Toki ystäväkin on ollut nyt hiljaa, joten taitaa olla samanlaiset fiilikset hänelläkin. Jos nukkuisin pienet päiväunet ja miettisin asiaa sitten uudelleen. Tälle viikonlopulle en ehtinyt varata yhtään työvuoroa, liian hidas olin. Olisi ollut aikaisia aamuja tarjolla ja kieltämättä ajatus viikonloppuna niin aikaisin heräämisestä ei kiehdo. Iltavuorot olisi olleet siksikin parempia itselleni. No jospa ensi viikonloppuna sitten.

Mutta nyt pienet tirsat.