Ulkona on pirun kylmä, tuuli tunkeutuu luihin ja ytimiin. Vaikka vaatetta pukee paljon, niin silti kylmyys riivaa. Olisipa kesä. 

Tänään kävin salilla töiden jälkeen. Torstaina bodypump ohjelmassa. Ja sunnuntaina vesijumppa. Nyt voin sanoa aidosti tykkääväni liikunnasta. Se ei ole pakkopullaa enkä tee sitä miellyttääkseni ketään, en yritä ansaita sillä hyväksyntää keneltäkään. Aiemminhan näin oli. Ja siksi varmaan mitään tuloksia ei tullut. En kyllä tälläkään hetkellä treenaa tai liiku mitenkään tavoitteellisesti, ihan omalla tyylillä teen mutta kokonaisvaltaisesti. Ällistyin kun vedin toppahousut jalkaan. Kymmenen kuukautta sitten en saanut enää nappia kiinni, vaan jouduin virittelemään jatkokappaleen saadakseni housut kiinni. Nyt housut menevät sutjakasti kiinni, olen joutunut jopa kiristämään vyötä. Mittasin vyötärön ympäryksen, kymmenen senttiä on hävinnyt. Ihan huomaamatta. Tuon kun huomasin, tulin hyvälle tuulelle. 

Se tuttavuus, joka elämässäni oli joulun aikaan vielä, on nyt ohi mennyttä elämää. Liian monimutkaista, liian paljon yhteen sovitettavaa, liikaa kesken eräisiä asioita. Reilun kuukauden aikana näimme tasan kolme kertaa, eikä miehelläkään tuntunut yhteisen ajan viettäminen paljon kiinnostavan. En halua olla itse aina ehdottelemassa, kyllä odotan mieheltäkin ehdotuksia. Nyt olen tullut siihen tulokseen, ettei minulle taida sellaista miestä olla joka minun kanssani yhteiset mielenkiinnon kohteet jakaa. Sellaista miestä, joka minun monimutkaisen persoonani hyväksyy. Olisihan se kiva lähteä keikalle jonkun saman henkisen kanssa. Käydä ehkä elokuvissa. Mennä mökille. Kävelylle. Ihan siis normaalia tekemistä. Olen äärettömän kiitollinen ystävistäni, heitä voin ainakin yrittää houkutella yhteiseen tekemiseen. Ja onneksi aika monesti jonkun saan mukaani houkuteltua.

Ensi viikolla aloitamme lasteni kanssa säännölliset yhteiset illat, lähdemme neljästään syömään jonnekin ulos. Nuorimmalla lapsellani on ollut viime aikoina hyvin vaikeaa ja nyt yritämme nivoutua taas tiiviimmin yhteen myös isompien lasten kanssa. Jospa uusi hyvä rutiini toisi turvaa ja luottamusta ja suuntaisi ajatukset positiivisiin puoliin. Ainakin toivon niin.