Takana mukava työpäivä, joka päättyi ihanaan kävelylenkkiin auringonpaisteessa kotiin. Ilma oli niin keväinen, vaikka joulua kohti mennäänkin. Lunta oli kuitenkin maassa vielä, saapa nähdä onko huomenna. 

Tulin kotiin ja siivosin koko huushollin musiikin tahdissa. Pyykitkin pesty ja kaupasta herkut haettu. Nyt voikin valmistautua Sohvaperunoiden alkuun jäätelön ja kynttilöiden kera. Olotilani on todella hyvä ja rentoutunut. Lapsi isällään viikonlopun ja saan viettää laatuaikaa itsekseni. Jos vain jaksan ja jos sattuu huvittamaan, niin huomenna voisin mennä isompien lasten tai ystävän luokse kylään. Mutta mitään en lukkoon lyö, tämän viikonlopun menen ihan fiilisten mukaan. 

Nyt on parina päivänä entinen mies tunkenut ajatuksiini, hetkellisiä kummallisia tuntemuksia joista en saa otetta. En tiedä miksi ja mikä nuo ajatukset aiheuttaa. Sellaisia omituisia pyrähdyksiä, jotka herättävät vain kysymyksen että mikäs nyt on. Omituista, mutta varmaankin ohimenevää. 

Tänä aamuna kävin puntarilla. Lukema oli ihan hyvä, kun ottaa huomioon etten ole tietoisesti edes laihduttanut. Ruoka ei edelleenkään oikein meinaa maistua työpaikkaruokailua lukuunottamatta. Paino on nyt tippunut viidessä kuukaudessa 4,5 kiloa, kevättalvesta asti pudotusta on jo 9 kiloa. Toki minulla ylimääräisiä kiloja on ollutkin, ettei tämä yhtään pahitteeksi ole. Nyt sitten täytyy ensi viikolla aloittaa liikuntahommat uudelleen ja nyt ajattelinkin kokeilla vesijumppaa ja vesijuoksua. Aiemmin en päässytkään kun kroppa teki tepposet ja jouduin vesihommat siirtämään. 

Nyt taidan keittää teetä itselleni ja sytytellä kynttilät ja alan fiilistelemään. Ihana kun on viikonloppu.