Nyt on labrat otettu ja osa tuloksista jopa valmistunut. Huomenna valmistuu pari koetta. Jo valmistuneista näytteistä tulokset on niin nätisti viitearvoissa, ettei syy ainakaan noissa kokeissa selvinnyt. Epäilin itse anemiaa tai kilpirauhas ongelmia, mutta ei, kaikki näyttää niiden osalta hyvältä. Huomenna saa vähän osviittaa, että onko vaihdevuodet ihan oikeasti alkaneet. Ruokahalu eikä mikään muukaan halu ole palannut. Edelleen syöminen tekee vain pahaa. Omituista.

Tapasin maanantaina sen uuden tuttavuuden. Käveltiin tunnin lenkki ja juotiin kahvit päälle. Seuraava tapaaminen suunnitteilla. Mutta, mutta; huomaan etsiväni vikoja ja negatiivisia asioita. Ja tokihan niitä löytyy kun etsii. Kuitenkin olemme soitelleet ja silloin ei ole ongelmia kommunikoinnissa. Mukava ja hauska hän on edelleen, mutta itseäni häiritsee ronskit ja jyrkät puheet ajoittain. Täytyy tavata vielä ja tehdä sitten vasta johtopäätökset, ei kannata hätiköidä. Myös se vaivaa, että hän painaa päälle ja itsestä tuntuu että vauhti on liian kova. Tulee sellainen jarrun painamis-fiilis itselle. No aika näyttää miten käy vai käykö mitenkään. 

Pyöräilin aamulla entisen asuinalueeni läpi labrasta tullessa. Tuttuja maisemia, mutta herätti ainoastaan ahdistuksen. Muistin heti sen viimeisen kuukauden, kun en pahimmillaan kyennyt asunnosta poistumaan pelätessäni exään törmäämistä. Nyt tänä aamuna tuo alue näytti rumalta ja ankealta, vaikka vuosi sitten se oli kaunis mielestäni. Vajaassa viidessä kuukaudessa asuinaluekin näemmä muuttaa muotoaan ja sen tuomat mielikuvat ovat aivan erilaiset. Mutta en tule koskaan tuolle asuinalueelle muuttamaan, se tunne oli äärimmäisen vahva. 

Ajatuksiani en ole enää uhrannut menneelle suhteelleni hereillä ollessani. Sen sijaan olen nähnyt painajaisia; milloin exä haukkuu minut vanhaksi, milloin mainostaa menneensä kihloihin, milloin kehuu uutta kumppaniaan. Alitajunta tuo uniin kaiken mahdollisen roskan. Mutta oma reaktioni unissani on ollut yllättävä; joka kerta olen puolustanut itseäni ja heittänyt exän pihalle. Joka kerta olen noussut häntä vastaan. Mutta ahdistavia unia ne silti on. Kuinkahan paljon minussa on patoutunutta vihaa, jota yritän purkaa unissa pois.